Helsingin juhlaviikot

vuosittain Helsingissä järjestettävä monitaidefestivaali
(Ohjattu sivulta Helsingin Juhlaviikot)

Helsingin juhlaviikot on vuosittain elo-syyskuun vaihteessa Helsingissä järjestettävä monitaidefestivaali. Juhlaviikkojen tehtävänä on tarjota laajalle kotimaiselle ja ulkomaiselle yleisölle ainutlaatuisia taide-elämyksiä: musiikkiesityksiä, teatteria, tanssia, taidenäyttelyitä, elokuvaesityksiä ja Taiteiden yö. Osa tapahtumista on Kallion Tokoinrannassa Huvilateltassa, mutta esityksiä ja taidetta nähdään koko Helsingin laajuisesti. Vuonna 2013 juhlaviikot oli Finland Festivalsin tilastojen mukaan lipunmyyntimäärältään Suomen suurin ja käyntimäärältään toiseksi suurin festivaali[1]. Vuonna 2018 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 236 000 käyntiä.

Juhlaviikkojen taustaorganisaationa toimii Helsingin kaupungin perustama Helsingin tapahtumasäätiö. Säätiössä toimivat Helsingin juhlaviikot ja Musica nova Helsinki. Juhlaviikkojen taiteellisena johtajana toimii Marko Ahtisaari.

Festivaalin historia

muokkaa

1960-luku

muokkaa

Ensimmäinen Helsingin juhlaviikot järjestettiin toukokuussa kuohuvana keväänä 1968. Juhlaviikkojen yhtenä tavoitteena oli lisätä Suomen ja Helsingin tuntemusta ulkomailla. Monipuoliseen ohjelmistoon kuului konsertteja sekä ooppera- ja balettiesityksiä. Kansainvälisyys oli mukana alusta alkaen, kun suuret kulttuurilaitokset kutsuivat ulkomaisia vieraita ensi-iltoihinsa. Juhlaviikkoja edelsi vuosina 1951–1965 järjestetty klassiseen musiikkiin painottunut Sibelius-viikko -festivaali.

Vuosikymmenen mittaan juhlaviikoilla vierailivat muun muassa Borodin-kvartetti, viulutaiteilija Igor Oistrah, Cullberg-baletti, Baijerin valtionooppera, Batsheva Dance Company, säveltäjä Karlheinz Stockhausen ja kapellimestari Sergiu Celibidache.

1970-luku

muokkaa

Uudet tuulet puhalsivat yhteiskunnassa. Elokuulle siirretyn festivaalin ohjelmistoa uudistettiin kulttuurin demokratisoinnin nimissä: ilmaisohjelmaa oli paljon ja taidetta vietiin puistoihin, lähiöihin, laitoksiin ja työpaikoille. Vuoden taiteilija valittiin vuodesta 1971 alkaen. Vuonna 1972 Helsingin juhlaviikkojen yhteyteen perustettiin Helsingin kesäviikot piristämään pääkaupungin hiljaista kesäaikaa.

Artistivieraita olivat muun muassa Ravi Shankar, Emil Gilels, Svjatoslav Richter, New Yorkin filharmonikot, Taiwanin kiinalainen ooppera, Ballet du Senegal, Charles Mingus Group, Virtuosi di Roma, Ballet van Vlaanderen, Gidon Kremer, Chicagon sinfoniaorkesteri, Gorki-teatteri ja Krystian Zimerman.

1980-luku

muokkaa

Festivaalin ohjelmistoa rakennettiin vuosittain vaihtuvien teemojen ympärille, joita olivat mm. Unkari sekä Eurooppa 1920- ja 1930-luvuilla. Juhlaviikoilla vieraili klassisen musiikin maailmantähtiä. Nuoriso kokoontui heinäkuun sunnuntai-iltapäivinä Kaivopuiston ilmaiskonsertteihin. Taiteiden yö perustettiin vuonna 1989.

1980-luvun esiintyjjiä olivat Luciano Pavarotti, Wienin filharmonikot, Nuova Compagnia di Canto Popolare, Orchestre National de France, Viktoria Mullova, Jelena Obraztsova, Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesteri, Cleveland-kvartetti, Tokyo String Quartet sekä kapellimestarit Claudio Abbado, Leonard Bernstein ja Daniel Barenboim. Tanssitaidetta edustivat London Contemporary Dance Theatre, Paul Taylor Dance Company ja Carolyn Carlson Group.

1990-luku

muokkaa

Suositut kesä- ja puistokonsertit jatkuivat. Vuonna 1995 Juhlaviikot uudistui ja festivaalin maamerkiksi muodostui ensimmäistä kertaa Tokoinrantaan kohoava Huvila-teltta. Art goes Kapakka sekä kulinaristinen ulkoilmatapahtuma Makujen piazza saivat alkunsa 1990-luvulla.

Juhlaviikkojen esiintyjiä 1990-luvulla olivat Kiri Te Kanawa, Jevgeni Nesterenko, Jessye Norman, Kazuo Ohno & Company, Kronos-kvartetti, Emerson-kvartetti, Eva Dahlgren, rockyhtyeet Radiohead, Massive Attack, HIM ja Apocalyptica, gambisti Jordi Savall, kapverdeläinen laulaja Cesaria Evora sekä kapellimestarit Pierre Boulez ja Simon Rattle.

2000-luku

muokkaa

Juhlaviikot jatkoi kehittymistään yhä kansainvälisemmäksi monitaidefestivaaliksi: lisääntynyt yhteistyö niin kulttuurin kuin talouden toimijoiden kanssa mahdollisti festivaalin kasvun. Senaatintorilla nähtiin kolme suosittua ylipormestarin populaarikonserttia vuosina 2001–2003. Linja-autoliikenteestä tyhjentyneellä Lasipalatsin aukiolla järjestettiin näyttelyitä ja esitettiin elokuvia.

Helsingin juhlaviikoilla nähtiin 2000-vuosikymmenellä muun muassa Mariinski-teatterin orkesteri, fadolaulaja Mariza, kuvanveistäjä Anish Kapoorin näyttely, Pietarin filharmonikot, Dmitri Hvorostovski, Christian Tetzlaff, Patti Smith, Oslon filharmonikot, Los de Abajo, Patricia Kaas, Tero Saarinen, Pina Bausch, Kaija Saariaho, Gotan Project, Kristian Smeds, Juliette Gréco, Mamma Andersson, Luc Tuymans, Jane Birkin, pianisti-kapellimestari András Schiff, teatteriohjaaja Peter Sellars ja Berliinin filharmonikot.

2010-luku

muokkaa

Yhteisöllisyys ja osallistavuus loivat pohjaa suurille kaupunkitapahtumille. Taiteiden yössä nähtiin kaupunkilaisten yhteisiä ponnistuksia kuten Eläimet kylässä -kulkue ja Dominot-spektaakkeli.  Klassisen musiikin konsertit siirtyivät suureksi osaksi vuonna 2011 valmistuneeseen Musiikkitaloon. Rakennuksen viereen levittäytyvä Kansalaistori tarjosi paraatipaikan suosituille Leffapiknikeille ja vuoden 2014 suurhankkeelle, pop up -kaupunkikeidas KoeHelsingille.

Artistivieraita 2010-luvulla olivat brasilialaismuusikko Caetano Veloso, pianisti Jevgeni Kisin, Martha Wainwright, DakhaBrakha, R&B-muusikko Allen Toussaint, Fatoumata Diawara, gambisti Jordi Savall, Rodrigo y Gabriela, Leipzigin Gewandhaus-orkesteri, jazzkitaristi Bill Frisell, James Thiérrée, minimalistisäveltäjät Steve Reich ja Philip Glass, käsitetaiteilijat Yoko Ono ja muusikko Thurston Moore, jazztrumpetisti Hugh Masekela, alankomaalainen Concertgebouw-orkesteri, Los Lobos, Laurie Anderson ja Kronos-kvartetti, rockrumpali Ginger Baker, Wienin filharmonikot, hittituottaja Giorgio Moroder, sitarsoittaja Anoushka Shankar ja kanadalaismuusikko Daniel Lanois.

Kävijämäärät

muokkaa

Helsinki Festivalin kävijämäärät vuodesta 2009 alkaen.

Vuosi Yhteensä
2009 288 000 [2]
2010 261 000 [3]
2017 212 800 [4]
2018 236 000 [5]
2022 100 000[6]

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa