Tšeljabinsk

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 25. maaliskuuta 2013 kello 01.10 käyttäjän Paju (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tšeljabinsk
Челябинск
Kävelykatu Tšeljabinskissa
Kävelykatu Tšeljabinskissa
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Tšeljabinskin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Tšeljabinskin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Tšeljabinsk

Koordinaatit: 55.154722°N, 61.375833°E

Valtio Venäjä
Subjekti Tšeljabinskin alue
Perustettu 1736
Kaupungiksi 1787
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 530 km²
Väkiluku (2010) 1 130 273
 – Väestötiheys 2 133 as./km²









Tšeljabinsk on kaupunki Itä-Uralilla Venäjällä. Se on myös samannimisen alueen hallinnollinen keskus. Vuonna 2010 kaupungin asukasluku oli 1 130 000.lähde? Tšeljabinsk on tärkeä teollisuuskeskus, josta on hyvät kulkuyhteydet Keski-Venäjälle, Siperiaan ja Kazakstaniin. Kaupungissa on monipuolista metalliteollisuuden tuotantoa ja siellä sijaitsee teknillinen korkeakoulu. 15. helmikuuta 2013 Tšeljabinskin taivaalla tapahtui meteoriräjähdys.

Ydinteollisuus

Tseljabinskin kaupunki tunnetaan erityisesti ydinteollisuudestaan.lähde?

Energiantuotanto

TGK-10 sijaitsee oleellisimmilta osiltaan Tšeljabinskissa. Fortum on hankkimassa enemmistöosuutta yhtiöstä.lähde?

Suomalaisten joukkotuho Tšeljabinskissä 1938

Suomesta Neuvostoliittoon 1930-luvulla loikanneista noin 15 000 suomalaisesta vajaa 2000 kuljetettiin Uralille. Heistä noin kahdeksansadan tiedetään joutuneen Stalinin käskystä toimeenpantujen systemaattisten teloitusten uhreiksi. Suurin yksittäinen surmatyö tapahtui Tšeljabinskissä maaliskuussa 1938, jolloin kahden päivän aikana surmattiin 252 suomalaista. Suomalaisten joukkohauta sijaitsee Zolonyi Goran entisen kultakaivoksen alueella, jossa on 1950-luvulta saakka sijainnut myös kaupungin kaatopaikka. Paikalle pystytettiin 1990-luvulla muistokivi kertomaan joukkotuhosta. [1]

Ystävyyskaupungit

Lähteet

  1. Jukka Rislakki, Eila Lahti-ArgutinaMeillä ei kotia täällä: Suomalaisten Loikkarien Joukkotuho Uralilla 1938. Otava, 1997. ISBN 951-1-14851-6.
Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.