Suomen urheilu 1933
Suomen urheilu 1933 käsittelee vuoden 1933 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Jalkapallo
- Suomen maajoukkue pelasi viisi maaottelua. Joukkue hävisi kaikki kolme Pohjoismaiden-mestaruusturnaukseen kuuluvaa otteluaan mutta voitti elokuussa Helsingin Pallokentällä ensi kertaa kohtaamansa Liettuan 9–2 ja huomattavasti tutumman Viron 2–1. Gunnar Åström teki kolme maalia, joista kaksi Liettuaa ja yhden Norjaa vastaan.[1][2]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Viipurin Sudet.[3]
Jääkiekko
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingfors Skridskoklubb, joka voitti loppuottelussa Helsingin Jalkapalloklubin 5–0.[4][5]
Jääpallo
- Suomen maajoukkue hävisi helmikuussa Tukholmassa Ruotsille 4–2 ja voitti Tallinnassa Viron 2–4.[6]
- Suomen-mestaruuden voitti Viipurin Sudet, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui Viipurin Palloseura.[7]
Paini
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin Helsingissä. Suomalaisista kultaa voittivat Kustaa Pihlajamäki alle 61-kiloisten sarjassa, Aarne Reini alle 66-kiloisissa ja Mikko Nordling alle 72-kiloisissa, hopealle sijoittuivat Väinö Kokkinen alle 87-kiloisissa ja Arvo Niemelä yli 87-kiloisissa, ja pronssia sai Edvard Westerlund alle 79-kiloisissa.[8][9]
Pesäpallo
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Riihimäen Pallonlyöjät ja hopeaa sai Lahden Mailaveikot.[10]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Pyrintö ja hopealle sijoittui Lahden Mailaveikot.[11]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun Helsingin Hesperian kentällä voitti Länsi juoksuin 2–3.[12]
Pikaluistelu
- Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin Viipurissa. Birger Wasenius saavutti hopeaa ja Kalle Paananen pronssia.[13][14]
Pohjoismaiset hiihtolajit
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Innsbruckissa, Itävallassa Veli Saarinen voitti kultaa 50 kilometrin hiihdossa ja Väinö Liikkanen saavutti pronssia 18 kilometrillä.[15][16]
Taitoluistelu
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Zürichissä, Sveitsissä Marcus Nikkanen saavutti miesten yksinluistelussa pronssia.[17][18]
Yleisurheilu
- Matti Järvinen paransi keihäänheiton maailmanennätystä kolme kertaa: hän heitti 25.5. Mikkelissä 74,28 m, 7.6. Vaasassa 74,61 m ja 15.6. Helsingissä 76,10 m, Volmari Iso-Hollo juoksi 20.7. Viipurissa neljällä maillilla maailmanennätyksen 19,01,0 ja 28.5. Lahdessa vielä virallisesti noteeraamattomassa 3 000 metrin estejuoksussa epävirallisen maailmanennätyksen 9.09,4. Veikko Peräsalo teki 1.7. Oslossa korkeushypyn Euroopan-ennätyksen 198 cm.[19]
- Suomen-mestaruuskilpailut käytiin 5.–6.8. Turussa. Paavo Nurmi voitti 1 500 metrillä uransa viimeiseksi jääneen Suomen-mestaruuden. Lauantaina 5 000 metrillä kilpaillut Väinö Happonen katosi seuraavana yönä, ja hänen ruumiinsa löydettiin muutama päivä myöhemmin Aurajoesta.[20]
Lähteet
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 80–82. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 369. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 256
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 139. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34, 36. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 495–496
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 274. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 531
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ Ojaniemi, Arto (toim.): Pesäpallon vuosikirja 1996, s. 202. Suomen Pesäpalloliitto, 1996.
- ↑ Pihlaja, s. 556–557
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 215. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 164–165, 440–441, 869
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 150. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 709
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 223. Otava, 1970.
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 505–508. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat - Kalevan malja, s. 40–41. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8.