Nykyaikainen sodankäynti
Sodankäynnin neljäs, moderni vaihe
Sen perusta oli teknologia ja selittävä asia tiede. Sodankäynnin koko on ollut valtioden joukko, kulttuuri. Tämä viittaa länsimaiseen kulttuuriin ja sen teknologian ylivoimaan, joka perusti mm. tieteen ja uskonnon erottamiseen ja Venetsiassa syntyneeseen kilta-laitokseen tiedon systemaattisena levittäjänä. Kulttuurinen koko näkyi lännen valtioiden globaalisena hallintana, siirtomaina. Keskenään ne olivat kilpailijoita, mutta eivät suhteessa muihin maanosiin.
Siirtyminen moderniin sodankäyntiin tapahtui kirjapainotaidon keksimisen kautta. Ajankohta oli 1500 j.Kr. (Gutenberg). Tiedon tallennuksen hinta pieneni oleellisesti ja sitä voitiin levittää yhä nopeammin. Käytännössä tämä merkitsi tiedon ja sen tekijöiden merkittävää lisääntymistä. Tieto alkoi viitata yhä useammin muuhun tietoon, eli uutta tietoa syntyi yhä nopeammin, kontaktit kasvoivat edelleen.
Sodankäynnissä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön merkittävässä roolissa muu energian lähde kuin ihmisen tai eläinten lihasenergia. Alkoi ruudin, tuliaseiden aikakausi. Sodankäynti muuttui koko yhteiskuntaa koskevaksi (yleinen asevelvollisuus) ja lopulta totaaliseksi ja koko maailmaa samalla koskettavaksi (I ja II maailmansota). Ydinase oli tämän kehityksen huippu ja myös murroskohta. Sodankäynnin uhrien määrä laski ensimmäisen kerran 1950 - 2000 ihmiskunnan dokumentoidun historian aikana. Ydinase on toistaiseksi ollut ainoa ase, jota ei ole käytetty sen jälkeen kun se on ollut useamman valtion hallussa.
Selitys tähän on, että sodankäynnin väline (ydinase) joutui ristiriitaan sodankäynnin päämäärän (jonkin asian saaminen) kanssa. Koska päämäärä tietysti dominoi, tälle välineelle ei ollut jonkin asian saamiseen perustuvassa sodankäynnissä tilaa. Tämä tarkoitaa myös, että sodankäyni on evolutionäärinen, oppiva järjestelmä ja se siten säilyttää itsensä muuntumisen kautta.
Ihmisten keskittymisen kasvaessa (suurkaupungit) ja yhä uusien kommunikaatiotapojen synnyttyä (lennätin, puhelin, elokuva, radio, TV, satellliitti, valokaaplei, tietokone, tietokoneverkot) tieto viittasi yhä enemmän ja nopeammin muuhun tietoon, uutta tietoa syntyi alati kasvavalla nopeudella. Samalla ihmisten kontaktit, eli ristiriitatilanteiden potentiaali, kasvoi edelleen.
Tietokoneella uutta tietoa voidaan tehdä ennennäkemättömällä nopeudella. Kun manuaalinen radiopaikantamisjärjestelmä pystyi tuottamaan muutaman paikannuksen minuutissa, siis bittejä sekunnissa, digitaaliseen signaalinkäsittelyyn (DSP) perustuva automaattinen paikantaminen tuottaa miljoonia bittejä sekunnissa. Erillaiset simulointijärjestelmät tuottavat valtavasta määrästä input- tietoa systeemitiedolla (ohjelmistot) valtavan määrän ouput- tietoa, simulointituloksia. Tarvitaan yhä parempia visualisointivälineitä valtavien output- tietomäärien havainnollistamiseen ihmisen ymmärtämään muotoon. Olemassaolon tietosisältö kasvaa edelleen.
Sodankäynnin viides, postmoderni vaihe
Kun Wrightin teos perustuu pääosin vuosiin 1926 - 42, voidaan esittää, että on muodostumassa myös viides sodankäynti, postmoderni sodankäynti. Sen perusta olisi uusi viestintätekniikka, tietokoneet ja etenkin globaalit tietokoneverkot, siis integroitunut elektroninen globaali tieto ja selittävä asia kompleksisuus.
Sen perusta on tietoteknologia, tietokoneet ja tietokoneverkot ja selittävä asia tieto (ja kompleksisuus). Sodankäynnin koko on kulttuurien joukko, globaali taso. Tämä viittaa globalisaatioon. Siirtyminen postmoderniin sodankäyntiin tapahtuu globaalien tietoverkkojen kautta. ajankohta on noin vuosi 2000.
Tiedon tallennuksen ja välittämisen hinta laskee murto-osiin aiemmasta. Vrt. esim. vanhusten pankkimaksut ja maksaminen internetissä. Tieto leviää sekunneissa ja globaalisti. Uuden tiedon tuottamiseen osallistuu yhä usempi, kontaktien määrä lisääntyy radikaalisti. Esimerkkinä vaikka tämä sivu. Globaalista tiedosta tulee etsimättä mieleen: Echelon, GPS, Glonass, Galileo, muut satelliitit, internet, Intel, Microsoft, Cisco, Nokia, CNN, muu globaali media.
Postmodernin sodankäynnin kannalta oleellista ovat kolme globaalia nopeutta kommunikaatiossa: 1080.000.000 km/h tiedolle (valon nopeus), 1000 km/h ihmisille ja tärkeille tavaroille (suihkukone) ja noin 40 km/h massatavaroille (kauppalaivat). Aikaskaalat ovat em. tapauksissa maapallolla sekunnin murto-osia, vuorokausi ja kuukausi. Näiden nopeuksien sotilaalliset sovellutukset ovat informaatiosodankäynti, erikoisjoukkojen operaatiot ja tavanomainen sodankäynti.
Kun lisäksi yhdellä yhteydellä tapahtuva tiedonsiirto on kasvanut noin kymmenestä bitistä sekunnissa (lennätin) kymmeniin gigabitteihin sekunnissa (valokaapeli), tiedon globaalista tasosta on tullut keskeinen. Edelleen: Uusi tieto syntyy vanhojen tietojen kohdatessa toistensa, siis vuorovaikutuksessa. Kun tämä alkaa tapahtua globaalilla tasolla ja suurina määrinä, maailman tulee muuttumaan "jonkin verran". Mutta ei ilman takaiskuja, itkua ja hammasten kiristystä.
Merkittäväin sodankäynti siirtyy globaaliin tietoon, siitä tulee vielä yleisempi kuin edellisessä vaiheessa, sodasta tulee rauhan aikaista, jatkuvaa toimintaa ilman rauhan aikaa. Rauha, tiedon pysyvyys katoaa? Kunnes syntyy globaali yhtenäiskulttuuri? Koska mitään vanhaa ei katoa lopullisesti, vanhoja sodankäynnin muotoja esiintyy edelleen. Vertaa esimerkiksi Sudanin orjamarkkinat, joista oli Helsingin Sanomissa uutinen useampi vuosi sitten.