alttari
Suomi
Substantiivi
alttari (6)
- (uskontotiede) rakennelma, jota käytetään uskonnollisissa pyhinä pidetyissä rituaaleissa
- pakanallinen uhrialttari
- kirkon alttari
- (kuvaannollisesti) jokin moraalisesti alempi mutta käytännössä ylivoimaisena pidetty seikka jolle antaudutaan
- uhrasi itsensä kaupallisuuden alttarilla (tai alttarille)
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑlt̪ːɑri/
- tavutus: alt‧ta‧ri
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | alttari | alttarit |
genetiivi | alttarin | alttarien alttareiden alttareitten |
partitiivi | alttaria | alttareita alttareja |
akkusatiivi | alttari; alttarin |
alttarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | alttarissa | alttareissa |
elatiivi | alttarista | alttareista |
illatiivi | alttariin | alttareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | alttarilla | alttareilla |
ablatiivi | alttarilta | alttareilta |
allatiivi | alttarille | alttareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | alttarina | alttareina |
translatiivi | alttariksi | alttareiksi |
abessiivi | alttaritta | alttareitta |
instruktiivi | - | alttarein |
komitatiivi | - | alttareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | alttari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
1. pöytä tai muu tasainen rakennelma, jota käytetään uskonnollisissa rituaaleissa
Liittyvät sanat
Yhdyssanat ja sanaliitot
alttarikaide, alttarikehä, alttarikomero, alttariliina, alttaripalvelus, alttaripöytä, alttaritaulu, alttariteos, alttaritoimitus, alttarivaate, siipialttari, sivualttari, uhrialttari, vihkialttari
Aiheesta muualla
- alttari Kielitoimiston sanakirjassa