suppa
Suomi
Substantiivi
- jääkauden sulamisvaiheen aikana harjualueille muodostunut enemmän tai vähemmän pyöreä painanne
Ääntäminen
- IPA: /ˈsupːɑ/
- tavutus: sup‧pa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suppa | supat |
| genetiivi | supan | suppien (suppain) |
| partitiivi | suppaa | suppia |
| akkusatiivi | suppa; supan |
supat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | supassa | supissa |
| elatiivi | supasta | supista |
| illatiivi | suppaan | suppiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | supalla | supilla |
| ablatiivi | supalta | supilta |
| allatiivi | supalle | supille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suppana | suppina |
| translatiivi | supaksi | supiksi |
| abessiivi | supatta | supitta |
| instruktiivi | – | supin |
| komitatiivi | – | suppine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | supa- | |
| vahva vartalo | suppa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
- suppa Kielitoimiston sanakirjassa
Korsika
Substantiivi
suppa
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-B