kälykset
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakälykset (39) (monikollinen)
- henkilöt, jotka ovat toistensa kälyjä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkælykset̪/
- tavutus: kä‧lyk‧set
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | - | kälykset |
| genetiivi | - | kälysten kälyksien |
| partitiivi | - | kälyksiä |
| akkusatiivi | –; – |
kälykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | - | kälyksissä |
| elatiivi | - | kälyksistä |
| illatiivi | - | kälyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | - | kälyksillä |
| ablatiivi | - | kälyksiltä |
| allatiivi | - | kälyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | - | kälyksinä |
| translatiivi | - | kälyksiksi |
| abessiivi | - | kälyksittä |
| instruktiivi | - | kälyksin |
| komitatiivi | - | kälyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kälykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kälys- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. henkilöt, jotka ovat toistensa kälyjä
|
Liittyvät sanat
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaa[henkilöt, jotka ovat toistensa kälyjä]: langokset