Eino Valtanen
| Eino Valtanen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. elokuuta 1939 Kylmäkoski |
| Kuollut | 24. heinäkuuta 1985 (45 vuotta) Tampere |
| Muusikko | |
| Laulukielet | suomi |
| Aktiivisena | 1964–1985 |
| Tyylilajit | iskelmämusiikki, vanha tanssimusiikki |
| Yhtyeet | Olli Leppäniemen Kulkurit |
| Levy-yhtiöt | Anuco |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Eino Valtanen (19. elokuuta 1939 Kylmäkoski – 24. heinäkuuta 1985 Tampere)[1] oli suomalainen iskelmälaulaja. Valtasen suurin suosio osui 1970-luvun puolenvälin humppa-aaltoon, ja hänen suurin hittinsä oli Jukka Kuoppamäen ja Chrisse Johanssonin kirjoittama ”No justiinsa juu” vuodelta 1978. Juice Leskinen kirjoitti Valtaselle kappaleita, joista laulun ”Hellurei ja hellät tunteet” Valtanen levytti myös Juice Leskinen Slamin kanssa[2].
Valtanen opiskeli 1960-luvun alkuvuosina musiikin teoriaa, säveltapailua ja kontrabasson soittoa Tampereen musiikkiopistossa. Ensimmäinen levytys oli vuonna 1964 taltioitu tango ”Pieni muru onnea”, B-puolellaan ”Kun rakkain saapuu”[3]. Samana vuonna julkaistiin myös Rauno Lehtisen yhtyeen kanssa levytetty single ”Marketta” / ”Vanhat rakkauskirjeet”, joista A-puoli oli Lehtisen, B-puoli Usko Kempin kirjoittama[4]. Kolmas vuoden 1964 single Valtaselta oli ”Pohjolan neidot” / ”Jäähyväissuudelma”[5]. Ensimmäisen albuminsa Pelimannin jäähyväiset Valtanen julkaisi 1976[6] ja viimeisen, nimeltään Tangokesä!, kuolinvuonnaan 1985.
Valtanen kuoli 45-vuotiaana heinäkuussa 1985.
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pelimannin jäähyväiset (1976)
- Hei Eikka, nyt on keikka (1977)
- No justiinsa juu (1978)
- Hellurei ja hellät tunteet (1979)
- Kuka puolestani itkee (1980)
- Kulta Pispalasta (1981)
- Ollaan jätkiä vaan (1983)
- Tangokesä! 12 uutta tangoa Fridrich Brukin sävelin (1985), B-puolella solistina Aake Hilden.
Kokoelma-albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 12 toivotuinta (1981)
- Toivotut (2009)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tony Latva, Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
- ↑ Hellurei ja hellät tunteet, Fono.fi äänitetietokanta. Viitattu 18.11.2021.
- ↑ Ampukaa pianistia mutta älkää Aznavouria. Helsingin Sanomat, 297.1964, s. 8. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ The Renegades lähti - The Deejays saapui. Helsingin Sanomat, 1.4.1965, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Finland. Cash Box, 29.8.1964, s. 44. Lehti Internet Archivessa. Viitattu 14.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Karvonen, Lauri: Kulkurin kaihot. Helsingin Sanomat, 23.1.1977, s. 27. Näköislehti (maksullinen).
| ||||||||||||||
