Ranskan marsalkka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranskan marsalkan sauva, joka kätkee sisäänsä nimitysasiakirjan marsalkaksi

Ranskan marsalkka (ransk. Maréchal de France) on Ranskassa käytössä oleva sotilasarvoa muistuttava korkea arvonimi, joka voidaan myöntää ansioituneelle kenraalille.

Ranskan marsalkan arvo juontaa juurensa kuningas Filip II:n Albéric Clémentille noin vuonna 1185 luomasta arvonimestä marescallus Franciae.[1][2] Myöhemmin siitä tuli tallikreiviä tai konnetaabelia korkeampi arvonimi. Vuoteen 1791 mennessä nimitettiin 256 marsalkkaa.

Kansalliskonventti lakkautti arvonimen ensimmäisen tasavallan aikana vuonna 1793, mutta Napoleon otti sen uudelleen käyttöön nimittäen 18 marsalkkaa. Ensimmäisen keisarikunnan aikana nimitettyihin kuuluivat mm. Michel Ney, Nicolas Soult, Jean Bernadotte ja Joachim Murat.[1] Bourbon-restauraation myötä arvonimi palasi Ranskan marsalkaksi ja keisari Napoleon III säilytti sen.

Kuusi marsalkkaa on palkittu marsalkkakenraalin (maréchal général des camps et armées du roi) arvonimellä: Biron, Lesdiguières, Henri Turenne, Claude Villars, Morits Saksilainen ja Soult.

Nyky-Ranskassa marsalkan arvonimi ei ole sotilasarvo, vaan se annetaan erityisesti kunnostautuneille kenraaleille. Esimerkiksi Philippe Pétain säilytti arvonimen, vaikka hänet tuomittiin maanpetoksesta ja hän menetti sotilasarvonsa.[3] Viimeisin Ranskan marsalkka on Alphonse Juin, joka palkittiin 1952 ja kuoli 1967.[4][5] Ranskan väliaikainen hallinto tarjosi Charles de Gaullelle marsalkan titteliä vuonna 1946, mutta tämä kieltäytyi.[6]

Presidentti François Mitterrand nimitti vuonna 1984 Marie-Pierre Kœnigin (1898–1970) Ranskan marsalkaksi, mutta nimitys oli postuumi.[7]

Marsalkansauva on koristeltu sinisellä sametilla ja kultaisilla tähdillä. Sauvan päähän on kaiverrettu latinankielinen fraasi terror belli, decus pacis (suom. "kauhu sodassa, koriste rauhassa").[8]

  1. a b Marshal | Military Rank, History & Insignia Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  2. Alberic Clément, DORDIVES Tourisme Loiret. Viitattu 29.7.2024. (ranskaksi)
  3. Bell, David A.: Macron Finds the Immoral Way to Remember World War I Foreign Policy. 30.7.2024. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  4. Alphonse Juin | World War II, North Africa, French Army Encycloædia Britannica. 2024. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  5. Alphonse-Pierre Juin Is Dead; France's Last Marshal Was 78; Controversial Army Figure Stood Against de Gaulle's Algerian Policy The New York Times. 27.1.1967. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  6. The Audacity of de Gaulle Hoover Institution. Viitattu 29.7.2024. (englanniksi)
  7. Marie Pierre Kœnig larousse.fr. 2024. Viitattu 29.7.2024. (ranskaksi)
  8. Les grades dans l'armée de Terre defense.gouv.fr. 2024. Viitattu 29.7.2024. (ranskaksi)