Severi Kurkinen
| Severi Kurkinen | |
|---|---|
 |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.3.1910–10.11.1917
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Kuopion itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1879 Luopioinen |
| Kuollut | 24. maaliskuuta 1945 (65 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | työmies, piirisihteeri |
Severi Kurkinen (synt. Hietalin, 3. kesäkuuta 1879 Luopioinen – 24. maaliskuuta 1945 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1910–1917.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Severi Kurkinen syntyi itsellinen Iida Loviisa Hietalinin (s. 1848) aviottomana lapsena.[1] Rutiköyhän torpan kasvattina hän kävi vain rippikoulun ja siirtyi jo lapsena työelämään. Kurkinen kiersi eri puolilla maata muun muassa rautatietyömailla.[2][3]
Politiikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosisadan vaihteessa työväenliikkeeseen lähtenyt Kurkinen oli muun muassa perustamassa Suomen Tie- ja Vesirakennustyöntekijäin Liittoa, jonka sihteerinä hän toimi Savonlinnassa 1906-1909.[3] Vuosina 1909–1910 Kurkinen työskenteli sosialidemokraattien piirisihteerinä ja puhujana Joensuussa.[2] Hän toimi myös piirijärjestönsä puheenjohtajana.[1] Lisäksi Kurkinen oli Osuusliike Oma-Avun perustajajäsen ja hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja.[3]
Kontiolahden Niinivaarassa asunut Kurkinen toimi kansanedustajana vuosina 1910–1917. Kurkinen valittiin eduskuntaan vielä lokakuun 1917 vaaleissa, mutta hän pyysi vapautusta jo marraskuussa terveydellisistä syistä. Lääkärintodistuksen mukaan Kurkinen kärsi sepelvaltimotaudista ja kilpirauhassairaudesta.[4] Hänen tilalleen kansanedustajaksi tuli Santeri Louhelainen.[1]
Myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eduskunnan jätettyään Kurkinen siirtyi edistysmielisen osuustoimintaliikkeen palvelukseen.[3] Hän työskenteli aluksi Osuusliike Oma-Avun myymälähoitajana Kontiolahdella.[1] Sisällissodan aikana Kurkinen oli valkoisten vankina ja päätyi lopulta Kokkolan vankileirille.[5] Sodan jälkeen hän työskenteli Haukivuoren Osuuskaupan johtajana 1918, Keski-Karjalan Osuusliikkeen myymälänhoitajana Kaukolassa ja Kurkijoella 1918–1921, Osuusliike Tarmolan myymälänhoitajana Turussa 1921, Kyläsaaren Osuuskaupan johtajana Porin maalaiskunnassa 1921–1924 sekä Kiikan Osuuskaupan johtajana 1924–1929.[1] Kurkinen toimi myös Porin maalaiskunnan ja Kiikan kuntien tilintarkastajana.[6][7] Vuonna 1929 Kurkinen valittiin Tapaturmaviraston Helsingin ammattientarkastuspiirin työläistarkastajaksi, jota virkaa hän hoiti kuolemaansa saakka.[1] Kurkinen kuoli Helsingissä 65-vuotiaana. Hänet on haudattu perhehautaan Hietaniemen hautausmaalle.[8]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Severi Kurkisen puoliso oli Joensuussa syntynyt Ada Maria Nousiainen (1887-1957), jonka kanssa hän avioitui 1909. Pariskunta ei halunnut kirkollista vihkimistä, vaan heidän liittonsa vahvistettiin raastuvanoikeudessa esiaviollista seksiä koskevien naimakaaren pykälien mukaisesti. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja yksi poika. Heidän vanhin lapsensa oli ministeri Armi Hosia.[9]
Ada Kurkinen oli 1900-luvun alkuvuosina Mimmi Haapasalon ohella Joensuun työväenliikkeen merkittävin naishahmo.[10] Hänen isänsä oli kirvesmies, joka vaikutti wrightiläisessä työväenliikkeessä. Kurkinen työskenteli ompelijana ja liittyi Joensuun työväenyhdistykseen 1904. Hän oli Joensuun sosialidemokraattisen naisyhdistyksen ja vaatetustyöntekijäiden ammattiosaston puheenjohtaja sekä sosialidemokraattisen piirijärjestön puheenjohtaja.[9][11] Kurkinen vaikutti myös Ihanneliitossa ja kirjoitti säännöllisesti Sosialidemokraattisen naisliiton julkaisemaan Työläisnainen-lehteen.[12] Lisäksi hän oli perustamassa Osuusliike Oma-Apua.[9][11] Myöhemmin Kurkinen oli muun muassa Kyläsaaren sosialidemokraattisen naisyhdistyksen puheenjohtaja sekä Porin maalaiskunnan ja Kiikan kunnanvaltuustojen jäsen.[11][13] Vuoden 1927 eduskuntavaaleissa hän jäi Satakunnassa varasijalle.[14] Helsinkiin muutettuaan Kurkinen vaikutti muun muassa Kulutusosuuskuntien Keskusliiton Naiset Mukaan -toimikunnassa ja Helsingin sosialidemokraattisessa naisyhdistyksessä sekä kuului Raittiusyhdistys Koiton johtokuntaan.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Severi Kurkinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 19.5.2009.
- ↑ a b Punaset IV : v. 1910 valittujen uusien sosialidemokratisten edustajain kuvat ja elämäkerrat, s. 12. Helsinki: Työväen kirjapaino, 1910. Marxists Internet Archive (PDF).
- ↑ a b c d Severi Kurkinen 50-vuotias. Suomen Sosialidemokraatti, 3.6.1929, nro 147, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.6.2024.
- ↑ Toiset valtiopäivät 1917. Pöytäkirjat I, s. 53. Helsinki: Valtioneuvoston kirjapaino, 1918. Kansalliskirjasto.
- ↑ Liukkonen, Jaana: Puhetta naisten ja lasten puolesta : Joensuulaisen työväenyhteisön naistoimijat 1907–1914, s. 73. Pro gradu -tutkielma. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Kuulutuksia. Uusi Aika, 7.12.1922, nro 281, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.6.2024.
- ↑ Kunnanvaltuustojen kokouksia. Uusi Aika, 6.4.1929, nro 39, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.6.2024.
- ↑ Kurkinen, Severi 1879–1945 Hautahaku. Viitattu 27.6.2024.
- ↑ a b c Liukkonen 2018, s. 67–73.
- ↑ Liukkonen 2018, s. 50, 66.
- ↑ a b c d ”H. J.”: Ada Kurkinen 50-vuotias. Toveritar, 1937, nro 10, s. 20. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.6.2024.
- ↑ Liukkonen 2018, s. 59.
- ↑ Kyläsaaren sos.-dem. Naisyhdistys. Uusi Aika, 1.9.1922, nro 198, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.6.2024.
- ↑ Vaalien tulokset. Satakunnan Kansa, 9.7.1927, nro 154, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.6.2024.
| ||||||
| ||||||
| ||||||
|
