Siirry sisältöön

hirnua

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

hirnua (52) (taivutus[luo])

  1. pitää hevosen ääntä
    Hevoset hirnuivat.
  2. (arkikieltä) nauraa äänekkäästi sisäänhengittäen siten, että kitalaessa syntyy karhea hankaava ääni
    Mitä sinä siinä hirnut?

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhirnuɑˣ/
  • tavutus: hir‧nu‧a

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • hirnua Kielitoimiston sanakirjassa