holhoaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
holhoaminen (38)
- toiminta, joka pyrkii ehkäisemään muita tekemästä vahinkoa itselleen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | holhoaminen | holhoamiset |
| genetiivi | holhoamisen | holhoamisten holhoamisien |
| partitiivi | holhoamista | holhoamisia |
| akkusatiivi | holhoaminen; holhoamisen |
holhoamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | holhoamisessa | holhoamisissa |
| elatiivi | holhoamisesta | holhoamisista |
| illatiivi | holhoamiseen | holhoamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | holhoamisella | holhoamisilla |
| ablatiivi | holhoamiselta | holhoamisilta |
| allatiivi | holhoamiselle | holhoamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | holhoamisena (holhoamisna) |
holhoamisina |
| translatiivi | holhoamiseksi | holhoamisiksi |
| abessiivi | holhoamisetta | holhoamisitta |
| instruktiivi | – | holhoamisin |
| komitatiivi | – | holhoamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | holhoamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
holhoamis- | |