kamppailulaji

Suomi

Substantiivi

kamppailulaji (5)

1. urheilulaji, jonka tarkoituksena on opettaa taitoja, joita henkilö käyttää joko itsepuolustukseen, suorittaakseen hyökkäyksen tai kilpaillakseen lajissa

   Paini, nyrkkeily, judo, karate yms. ovat kamppailulajeja.

Ääntäminen

• IPA: [ˈkɑ̝mp.pɑ̝i̯.lu.ˌlɑ̝.ji]

Etymologia

• yhdyssana osista kamppailu ja laji

Liittyvät sanat

• itsepuolustuslaji, taistelulaji