Siirry sisältöön

keho

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

keho (1)

  1. elävä ihmisruumis

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkeho/
  • tavutus: ke‧ho

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keho kehot
genetiivi kehon kehojen
partitiivi kehoa kehoja
akkusatiivi keho;
kehon
kehot
sisäpaikallissijat
inessiivi kehossa kehoissa
elatiivi kehosta kehoista
illatiivi kehoon kehoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keholla kehoilla
ablatiivi keholta kehoilta
allatiivi keholle kehoille
muut sijamuodot
essiivi kehona kehoina
translatiivi kehoksi kehoiksi
abessiivi kehotta kehoitta
instruktiivi kehoin
komitatiivi kehoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Lääketieteteen sanastolautakunta ja Kielitoimisto keksivät sanan, jotta elävälle ja kuolleelle (kalmo) ruumiille olisi erilliset sanat. Keho oli Lönnrotin sanakirjassa kehän synonyymi, ja virossa keha merkitsee elävää ruumista.[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kehonkieli, kehonkulttuuri, kehonosa, kehonraikaste, kehonrakentaja

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • keho Kielitoimiston sanakirjassa
  • keho Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Keho. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet

[muokkaa]
  1. Taru Kolehmainen: Ruumis, kalmo ja keho. Helsingin Sanomat, 3.7.2001. Artikkelin verkkoversio. (viitattu 9.5.2019)