kiinnostus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- mielenkiinto johonkin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːnːost̪us/
- tavutus: kiin‧nos‧tus
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiinnostus | kiinnostukset |
genetiivi | kiinnostuksen | kiinnostusten kiinnostuksien |
partitiivi | kiinnostusta | kiinnostuksia |
akkusatiivi | kiinnostus; kiinnostuksen |
kiinnostukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiinnostuksessa | kiinnostuksissa |
elatiivi | kiinnostuksesta | kiinnostuksista |
illatiivi | kiinnostukseen | kiinnostuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiinnostuksella | kiinnostuksilla |
ablatiivi | kiinnostukselta | kiinnostuksilta |
allatiivi | kiinnostukselle | kiinnostuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiinnostuksena | kiinnostuksina |
translatiivi | kiinnostukseksi | kiinnostuksiksi |
abessiivi | kiinnostuksetta | kiinnostuksitta |
instruktiivi | - | kiinnostuksin |
komitatiivi | - | kiinnostuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiinnostukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiinnostus- |
Etymologia
[muokkaa]kiinnostaa (vartalo kiinnosta-) + -us tai johdos verbistä kiinnostua (kiinnostu- + -s)
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiinnostus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 550, 893, 1037 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39