Siirry sisältöön

lauma

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Lauma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Lauma

Substantiivi

[muokkaa]

lauma (9)

  1. eläinten, erityisesti maanisäkkäiden joukko
  2. (halventava) ihmisjoukko
  3. seurakunta, papin johtamat uskovaiset

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈlɑu̯mɑ/
  • tavutus: lau‧ma

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lauma laumat
genetiivi lauman laumojen
(laumain)
partitiivi laumaa laumoja
akkusatiivi lauma;
lauman
laumat
sisäpaikallissijat
inessiivi laumassa laumoissa
elatiivi laumasta laumoista
illatiivi laumaan laumoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laumalla laumoilla
ablatiivi laumalta laumoilta
allatiivi laumalle laumoille
muut sijamuodot
essiivi laumana laumoina
translatiivi laumaksi laumoiksi
abessiivi laumatta laumoitta
instruktiivi laumoin
komitatiivi laumoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lauma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kanalauma, karjalauma, koiralauma, lammaslauma, lapsilauma, laumaeläin, laumahenki, laumaihminen, laumaimmuniteetti, laumaliike, laumaolento, laumasielu, laumasuoja, laumavaisto, porolauma, puhvelilauma, sikalauma, sikolauma, sopulilauma, susilauma, turistilauma, vuohilauma

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • lauma Kielitoimiston sanakirjassa
  • lauma Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 1081 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.