lohkominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lohkominen (38)
- teonnimi verbistä lohkoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lohkominen | lohkomiset |
| genetiivi | lohkomisen | lohkomisten lohkomisien |
| partitiivi | lohkomista | lohkomisia |
| akkusatiivi | lohkominen; lohkomisen |
lohkomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lohkomisessa | lohkomisissa |
| elatiivi | lohkomisesta | lohkomisista |
| illatiivi | lohkomiseen | lohkomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lohkomisella | lohkomisilla |
| ablatiivi | lohkomiselta | lohkomisilta |
| allatiivi | lohkomiselle | lohkomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lohkomisena (lohkomisna) |
lohkomisina |
| translatiivi | lohkomiseksi | lohkomisiksi |
| abessiivi | lohkomisetta | lohkomisitta |
| instruktiivi | – | lohkomisin |
| komitatiivi | – | lohkomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lohkomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lohkomis- | |