punoa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpunoɑˣ/
- tavutus: pu‧no‧a
Etymologia
[muokkaa]indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]
Käännökset
[muokkaa]1. kiertää lankamaisia kappaleita toistensa ympärille
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- punoa juonia = juonia
Aiheesta muualla
[muokkaa]- punoa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).