silotus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]silotus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsilot̪us/
- tavutus: si‧lo‧tus
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | silotus | silotukset |
genetiivi | silotuksen | silotusten silotuksien |
partitiivi | silotusta | silotuksia |
akkusatiivi | silotus; silotuksen |
silotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | silotuksessa | silotuksissa |
elatiivi | silotuksesta | silotuksista |
illatiivi | silotukseen | silotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | silotuksella | silotuksilla |
ablatiivi | silotukselta | silotuksilta |
allatiivi | silotukselle | silotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | silotuksena | silotuksina |
translatiivi | silotukseksi | silotuksiksi |
abessiivi | silotuksetta | silotuksitta |
instruktiivi | – | silotuksin |
komitatiivi | – | silotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | silotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
silotus- |
Etymologia
[muokkaa]silottaa (heikko vartalo silota-) + -us
Käännökset
[muokkaa]1. silottaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- silotus Kielitoimiston sanakirjassa