sointiväri

Suomi

Substantiivi

sointiväri

1. (musiikki) ominaisuus, jonka perusteella kaksi korkeudeltaan, voimakkuudeltaan sekä kestoltaan samankaltaista ääntä kuulostavat erilaisilta; johtuu yksilöllisestä yläsävelsarjasta

   Pianon ja kitaran tuottamat äänet erotetaan toisistaan sointivärin perusteella.

   Puhuja tai laulaja tunnistetaan nimenomaan sointiväristä.

   Tenorilla ja sopraanolla on erilaiset sointivärit.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsoi̯nt̪iˌʋæri/
• tavutus: soin‧ti‧vä‧ri

Etymologia

yhdyssana sanoista sointi ja väri

Käännökset

1. äänen kuulostaminen yksilölliseltä

englanti: timbre, tone colour ranska: timbre m. saksa: Timbre n., Klangfarbe f.

venäjä: тембр viro: tämber