toispuolinen

Suomi

Adjektiivi

toispuolinen (38)

1. sellainen, joka esiintyy tai ilmenee vain toisella jonkin kahdesta puolesta tai osapuolesta

   Onnettomuuspaikalla liikenne on tilapäisesti toispuolinen.

   Ihastuminen osoittautui pian toispuoliseksi.

Ääntäminen

• IPA: [ˈtoisˌpuolinen]

Tavutus

• tavutus: tois‧puo‧li‧nen

Etymologia

• yhdyssana sanoista tois-, puoli ja -nen

Liittyvät sanat

• toispuolisesti

Synonyymit

• yksipuolinen, toispuoleinen

Vastakohdat

• molemminpuolinen

Adjektiivi

toispuolinen (38) (komparatiivi toispuolisempi, superlatiivi toispuolisin) (taivutus [luo])

1. (myös kuvaannollisesti) sellainen, joka on painottunut jonkin kahdesta puolesta tai osapuolesta jommallekummalle selkeästi enemmän kuin toiselle

   Kantamus oli hätäisen pakkaamisen jäljiltä toispuolinen.

   Heidän omaisuutensa jakauma oli kovin toispuolinen.

Ääntäminen

• IPA: [ˈtoisˌpuolinen]

Tavutus

• tavutus: tois‧puo‧li‧nen

Etymologia

• yhdyssana sanoista tois-, puoli ja -nen

Käännökset

1. enemmän toiselle puolelle painottunut

englanti: lopsided espanja: desigual

hollanti: scheef ruotsi: skev

Liittyvät sanat

• toispuolisesti

Synonyymit

• epätasapainoinen, vinoutunut