uniforme

Espanja

Adjektiivi

uniforme m./f. (monikko uniformes m./f.)

1. yhtenäinen, yhdenmukainen

Substantiivi

uniforme m. (monikko uniformes)

1. univormu, virkapuku

Italien

Adjektiivi

uniforme m./f. (monikko uniformi[luo] m./f.)

1. yhdenmukainen

Substantiivi

uniforme f. (monikko uniformi[luo])

1. univormu

Kroaatti

Substantiivi

uniforme

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta uniforma
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta uniforma
3. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta uniforma
4. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta uniforma

Portugali

Adjektiivi

uniforme m./f. (monikko uniformes m./f.)

1. yhtenäinen, yhdenmukainen

Substantiivi

uniforme m. (monikko uniformes)

1. univormu

Ranska

Adjektiivi

uniforme m./f. (monikko uniformes [luo] m./f.)

1. yhdenmukainen, tasainen, säännöllinen

Substantiivi

uniforme f. (monikko uniformes [luo])

1. sotilaspuku

Substantiivi

uniforme m. (monikko uniformes [luo])

1. virkapuku, univormu

Aiheesta muualla

• uniforme Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)