Siirry sisältöön

vartija

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Vartija Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Vartija

Substantiivi

[muokkaa]

vartija (12)

  1. henkilö, joka vartioi tiettyä paikkaa; työntekijä, joka suojelee omaisuutta tai henkilön koskemattomuutta
    Suomessa vartijan pääasiallisena tehtävänä on suojata omaisuutta. (hs.fi)
  2. (historia) Virossa vakan l. useamman kylän muodostaman veronkantopiirin päällysmies

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋɑrt̪ijɑ/
  • tavutus: var‧ti‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vartija vartijat
genetiivi vartijan vartijoiden
vartijoitten
(vartijain)
partitiivi vartijaa vartijoita
akkusatiivi vartija;
vartijan
vartijat
sisäpaikallissijat
inessiivi vartijassa vartijoissa
elatiivi vartijasta vartijoista
illatiivi vartijaan vartijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vartijalla vartijoilla
ablatiivi vartijalta vartijoilta
allatiivi vartijalle vartijoille
muut sijamuodot
essiivi vartijana vartijoina
translatiivi vartijaksi vartijoiksi
abessiivi vartijatta vartijoitta
instruktiivi vartijoin
komitatiivi vartijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vartija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

erävartija, henkivartija, krokotiilinvartija, kunniavartija, kuulovartija, lainvartija, majakanvartija, merivartija, moraalinvartija, opasvartija, ovenvartija, portinvartija, puistonvartija, rajavartija, siveydenvartija, teollisuusvartija, vanginvartija, veräjänvartija, yövartija

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vartija Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.